Mulla on muistoja liikaa. Tai luulisi, kun en kerran muista.

Olen kuunnellut nauhoitusta, jossa haastattelin serkkuani Liisaa, jonka pyytelin muistelemaan minua ja perhettäni. Nauha herättää hilpeyttä, kyyneleitäkin, kun en kaikkea tosiaan itse muista. En tiedä liittyisivätkö muistot karjalaisuuteen, mutta seuraavaksi joitakin noista muistoista.

Loistohetket

Omenapore, Paimenjuusto, äidin leipä ja karjalanpiirakat. Ihania aamuhetkiä kahvin kanssa.

Vesan jymypaketti

Äitini 50-vuotispäivänä me varastettiin Vesan piilossa olleesta jymypaketista tupakkaa. Pikkuveljeni Juha sitä poltti ja sitten pökräsi ruokapöytään.

Mummi

Perheenjäseniin kuului isän äiti Anna mummo. Liisa muistaa kuinka mummo aina istui samassa tuolissa ja samassa paikassa ruokapöydässä. Liisa myös muisti sen, että me kunnioitettiin mummoa hirveän paljon. Se näkyi siten, että mummo oli meille tärkeä, ei kiusattu sitä ja arvostus näkyi vieraalle. Tämä tuntui tosi kivalta kuulla, sillä kyllähän me joskus pienesti varmaan kiusasimmekin. Myös vanhempien kunnioitus kuulemma näkyi.

Heinänkeruu

Minä istun traktorin lavalla, luen rakkausromaania. Isä Topi huutaa kuin hyeena ja töihin. Muut keräävät tappeja, ja Topi ottaa seipäiltä heiniä..  ja minä kuulemma vain luin romaania kaikessa rauhassa ja lauleskelin, eikä mulla ollut kuulemma kiirettä mihinkään. Kun kysyin, että tottelinko sitten kun se sanoi, niin en totellut, minä vain jatkoin lukemista. Sit isä oli sanonut, että painu muualle siitä, niin sitten olin ruvennut töihin. Liisan mielestä mulla oli jännä tapa vaikka aamullakin tehdä hirveitä voimistululiikkeitä kesken kahvin tai kesken ruokailun. Sen jälkeen Liisa sanoi, että kuten on aina sanonut Hellä on aina Hellä oli se vaikka kellä. Kuulemma kuitenkin tiskasin ja yhdessä tiskattiin ja äiti laittoi myös minut töihin tiskaamaan, puita kantamaan, siivoamaan. Saatiin myös leikkiä.

Haavoja

Liisa muistaa Juhasta, että Juha oli pieni ja pyöreä. Kun Juha oli lyöny mun käteen veitsellä, johon oli tullut haava, niin minä kuulemma olin vain onnellinen, kun mun ei tarvinnu tiskata! Kun sitten Juhalla todettiin kilpirauhastulehdus ja leikattiin, niin Liisa oli luullut, että minä olin saanut aikaiseksi haavan hänen kaulaansa. Juha oli leikeissä aina mukana.

Sitten Liisa kerran löi minua hiilihangolla silmäkulmaan ja Liisalle tuli tunne, että oli tehnyt jotain hirveän pahaa. Kun äitikin oli sanonut, että mitä Sinä Liisa oikein teit.

Kasvien keruu

Kerran keräsimme metsästä kaikkia kasveja ja marjoja tehtiin sekoitus, että kyllä oli karmean makuista.

Wlasoffin Markku

Lähellä Loukeen koulua asui koulutoverini Markku. Liisa muistaa, että kun olimme kesällä menossa uimaan, minä aina halusin Wlasoffin kohdalla kävellä hiljaa, vaikka muuten kävelin kovaa. Liisa kertoi minun jopa olleen rakastunut häneen. Väittelin vastaan. Olin kuulemma puhunut, että kuinka ihana se oli ja kuinka nätti. Minä taas muistin, että inhosin sitä. Piti siis kävellä aina hitaasti, että näkisin hänet edes vilaukselta. Luulin, että inhosin sitä, kun se lähetteli kiiltokuvia tai halusi istua mun vieressä. En koskaan kuulemma katsonut edes pihalle päin enkä moikannut, mutta halusin vain tulla nähdyksi, että hän näkisi, että olen menossa uimaan.