Takana päin on matka rajan tuonpuoleiseen Karjalaan. Tällä kertaa valloitettiin Terijoki, Räisälä, Käkisalmi ja kävimme myös Konevitsan luostarissa sekä Viipurissa. Räisälästä etsi synnyinseutuaan 90-vuotias pirteä nainen, jonka isä oli ollut Räisälän kansanopistossa opettajana. 5-vuotiaana he olivat muuttaneet pois.

Ensi kertaa minulle tuli tunne, että miksi kaikki nämä seudut on meiltä otettu pois! Millainen esim. Viipuri olisi, jos se kuuluisi Suomeen. Toki jonkinlainen romantiikka katoaisi, jos seudut olisivat Suomella. Käsitin, että esim. Terijoen rannat ovat tuhottu... Saattaa olla niin, että vieraitakaan Suomesta siellä ei suvaittaisi. Venäläiset rikkaat ovat ostaneet rantapaikkoja...

Matka oli silti mukava. Käkisalmikin tuli nyt nähdyksi. Konevitsan luostarikin jäi mieleen. Siellä lannoitin useaan kertaan metsää, kun vessat olivat karmeita. Saimme hienon lauluesityksenkin ja kävelimme pitkin alueen metsää...

Matkalla oleminen on mukavaa, Karjalaan kannattaa tutustua, aina on jotakin uutta nähtävää ja ajateltavaa.

Matkan jälkeen kiire hautajaisiin. Tätini sai hienot jäähyväiset sukulaisilta, ystäviltä ja naapureilta.