Vaikeaa pitää tätä karjalaisuutta yllä, kun onnistun aina sekoittamaan käyttäjätunnukset ja salasanat. Onkohan tällaista vikaa muilla?

Karjalaisuuteeni on tullut lisäviiru. Historiallisella tavalla minuun tottakai vaikuttaa myös se, että salmilainen äitini ei ole ainoa, joka Loukeen kylällä oli karjalaisia. Olihan siellä muitakin koko Karjalan tie täynnä rautulaisia. Tosin en koskaan tiennyt tätä asiaa. Kiinnostaisi tietysti myös, että onko avioliiton kautta myös muualta Karjalasta omalle kotikylälleni joku saapunut. En lapsuudessa edes tiennyt sitä, että karjalaisia jotenkin asutettiin samoille seuduille. Ja siis äitini perhe asutettiin Alapitkälle Lapinlahdelle. Mietittävänä onkin siis, että miten mahtavat rautulaiset ja salmilaiset erota ja yhtyä toisistaan? Ortodokseja molemmilla seuduilla, mutta ovatko rautulaiset enemmän venäläisiä ortodokseja kuin salmilainen äitini? Onkohan joku kylällä kertonut ja onko vielä kirjoihin ja kansiin pistetty, että miltä kanta-asukkaista tuntui, kun karjalaisia alkoi lappaa kylälle? Onkohan tästä siinä Vehmaskylä-Loukee kirjassa mitään?

Jatko-opintoni ovat tällä hetkellä solmussa, sillä valvojaohjaajani Hesan yliopistossa vetäytyi ja koska varsinainen ohjaaja on määräaikainen, en saanut opinto-oikeutta. Hesassa ei ollut ketään ainakaan Kasvatustieteen laitoksella, joka olisi viehtynyt Kajala-aiheeseen. Tosin en itse kysynytkään, mutta käsitin ohjaajaltani näin.

Olen parhaillaan kylläkin neuvottelemassa jatko-opinnoista ja mielenkiintoisia keskusteluja/kirjoitteluja olen käynytkin. Minulla on vielä mahdollisuuksia. Tosin joku mahdollisuus tuntuu vähän siltä, että onko minusta itsestäni vastaamaan tähän haasteeseen. Välillä tulee jo mieleen, että mitä minä turhia aina itselleni uusia haasteita pistän. Voihan tätä karjalaisuutta pohtia ihan huvin vuoksikin. Toisaalta sitten tuntuu, että olen niille velkaa, joita olen jo haastatellut ja joilta olen saanut aivan ihania haastattelujakin.

Jo nyt tuntuu siltä, että olen osa sitä suurta karjalaista sukujuurta, joista esi-isät meille tarinoi... Ja onhan miussa tokkiisa sitä savolaestakii verta. Savo-Karjala-sota kävi kotona tutuksi.

Olen sisällä tarinassa,joka on jatkumoa vaikka kuinka kaukaa menneisyydestä. Silloin ei ollut koneita, joilla kirjoittaa, jotta me jälkipolvet olisimme saaneet tietää esi-isiemme kuulumisista. Mitäpä oikein silloin ajateltiin ja ovatko esim. jotkin luonteenpiirteet, lahjakkuudet tai lahjattomuudet siirtyneet sukupolvilta toiselle? Entä tunne-elämä? Mistä tuo slaavilainen säie elämääni on tullut? Joku sanoi, että itseasiassa suomalaisissa on tuota slaavilaisuutta, ehkä muissakin kuin karjalaisissa.

Äärettömän kiinnostavaa olisi kuulla, mitä tapahtui niille isän siskoille, joista ei myöhemmin kuulunut mitään. Myös nunna Pelagian tarina kiinnostaisi kovin. Hänhän oli Puolassa luostarissa opettajana. Mutta mikähän luostari se oikein olikaan, kun sitä ei taida kukaan muistaa. Olisi sielläkin mielenkiintoista käydä.

Vaitöskirjassa en ole päähenkilö, mutta muuten olen oman tarinani päähenkilö: älyttömän kiinnostavaa on sukujuuret sekä isän että äidin puolelta. Vaikka siis mitään ihmeellistä sukua en olekaan - mutta juuri siksi en tiedäkään mitään. Jos suvussa olisi kuuluisuuksia niin tokihan sitten voisin kirjoistakin lukea millaista on ollut. Viime aikoina Nasti-täti on kertonut minulle paljon lapsuudestaan ja elämästä Karjalassa ja sen jälkeen. Kaikkea vain en ole saanut tallennetuksi ja sitten aina niitä asioita unohdan. Entisajan kirjoituksilla on jotenkin enemmän merkitystä, koska nykyään kaikki kirjoittavat, jos ei muualle niin naamakirjaan. No ei tietystikään kaikki, mutta siis maailma täyttyy kirjoituksilla.