Työn ohessa olen yrittänyt viedä tutkimusta pikkuhiljaa eteenpäin tekemällä lisää haasttteluja ja litteroimalla keskusteluja. Olen innoissani, mitä kaikkea aineistosta löydänkään. Tällä hetkellä työn alla on perhehaastattelut, eli haastattelen perheestä kolmea sukupolvea, kuten äitiä, tytärtä ja tyttären tytärtä, myös sisaruksia ja sisarusten lapsia tai isää ja poikaa, tai isää ja tytärtä...

Haastateltavien juuret ovat olleet  muun muassa Salmissa, Räisälässä, Äyräpäässä, Heinjoella eli ympäri ämpäri rajantakaista Karjalaa. Yhteistä heillä on se että evakkoon on lähdetty ja että noilla evakkokokemuksilla on ollut vaikutusta myös jälkipolviin, kenellä enemmän kenellä vähemmän. Sekin kertoo jotakin, jos karjalaisuus ei ole välittynyt - miksiköhän ei.

Törmäsin Taisto Huuskosen elämäkertaromaaniin Laps Suomen. Kirjan löysin Keravan löydöstä ja siinä kiinnosti minua Suomesta sodan jälkeen loikanneen kirjoittajan kokemukset Karjalasta. Myös esim. Salmissa hän oli käynyt katsomassa sodan jälkeisiä tuhoja, joita sota ei ollut aiheuttanut - vaan ihmiset. Taloista revittiin sytykkeitä tai muita materiaaleja omiin tarpeisiin. Ketään ei kiinnostanut leikata vesaikkoja...

Kirja on muutenkin hyvin kiinnostava. Taisto pakeni Suomesta kohti toiveissa olevia parempia oloja, mutta kommunismi olikin pettymys ja häntä epäiltiin vakoojaksi... Kirja on vielä kesken eli jonkin aikaa vielä saan eläytyä sotien jälkeiseen Neuvostoliittoon ja Venäjän Karjalaan ja siellä ihmisten koviin kohtaloihin. Missään nimessä ei saanut kertoa, että Suomessa asiat itse asiassa oli paljon paremmin, päinvastoin piti kertoa Suomessa olevasta kurjuudesta.

Muuten olen ollut hyvin onnellinen uudella mökilläni. Minulla on siellä valoisa työhuone, jonne voin levittää paperini ja koneeni. Kannatti rakennuttaa uusi mökki. Ikään kuin kaikki olisi muuttunut uuden mökin ja puutarhan myötä, ikään kuin se olisi kokonaan eri paikka. Ehkä se on minun Karjalani. Ehkä se on sitä mitä olen aina etsinyt: oma pieni paikka. En tarvitse mitään suurta kartanoa, vain kartanon keltaisen pikkumökin. Nautin siitä, että olen hyvin pienestä onnellinen. Siellä olen eri maailmassa. Minulla on monta maailmaa jotka välillä limittyvät ja lomittuvat toisiinsa.