On ihmeellistä, miten se, missä olemme syntyneet ja missä vanhempamme ovat syntyneet vaikuttaa meissä huolimatta siitä, missä asumme nyt. Evakkouskin näyttää vaikuttavan yli sukupolvien, mikäli uskon niitä ihmisiä, joita olen haastatellut joko ihan virallisesti tai muutoin vain jututtanut.

Olen jo hiukan kertonut alustavia tutkimustuloksia julkisesti: ensin Tammelassa karjalaisten ydistysten osallistujille ja heti seuraavalla viikolla jatkokoulutusseminaarissa. Ja ainakin toimintamallit näyttävät usein siirtyvän sukupolvien saatossa. Me emme pääse irti esi-isiemme karvoista ja siirrämme niitä vielä lapsillemmekin. Valitettavasti emme siirrä pelkästään iloisia ja luovia puolia, vaan myös varjoja. Erityisesti sotien vuoksi suomalaisista ja erityisesti karjalaisista on tullut selviytyjiä. On ollut pakko ja tulevaisuudessakin on pakko selvitä. Olemme mallioppilaita ja sillä on myös hintansa.

Tutkimuksen teko ei kuitenkaan suju hyvin. On liian paljon muuta ajateltavaa ja myös päivätyö vie suuren osan energiasta ja ajasta, vaikka onkin tällä hetkellä erittäin mielenkiintoista. Ehkä juuri tuo mielenkiinto päivätyöhön asettaa hiukan esteitä keskittymiselle. Mutta yritän ja menen pienin askelin eteenpäin.