Olen miettinyt äitiäni. Yrittänyt ratkaista äidin taakseen jättämää salaperäisyyttä. Miten hän kulki sotasairaalan mukana? Ja oliko äitini sairas - oliko hänellä tuberkuloosi vai miksi hän oli sotasairaalassa toipilaana basilli kakkosessa... Äiti oli nuori: tuolloin vain 24 - 25-vuotias nainen, joka haaveili rakkaudesta kuin kuka tahansa nuori neito. Millaiselta mahtoi tuntua muuttaa isän kotiin, jossa hänen ajateltiin kenties olevan hiukan outo. Äidin sairastelut eivät auttaneet paljonkaan asiaa. Kuitenkin äiti sopeutui, jopa niin, että kyllä se koti oli siellä Lähesalossa eikä Karjalan kunnailla.

En osaa päättää, olenko karjalainen vai savolainen vai sekarotuinen, niin kuin äitini serkku sanoi olevansa. Tapasin ihmisen, joka oli niin karjalainen, että se näkyi ihan kaikessa, mutta hänen molemmat vanhempansa olivat karjalaisia. Missä on oma identiteettini - olenko juureton vai en? Minä elän kahta elämää - juuretonta ja sitoutunutta samanaikaisesti. Kyllä kai minä olen aika juurtunut: mökki edustaa minulle Karjalalaa. Asun vantaalla, mutta en minä vantaalainen tunne olevani - enemmän helsinkiläinen, koska en aina edes muista, että nykyään asun Vantaalla.

Vaikka tutkin karjalaisuuden perimää, niin en osaa itsestäni päättää, mikä osa minusta on karjalaisuutta ja mikä savolaisuutta. Luulen, että äitini ja isäni täydensivät toisiaan ja sain heiltä parhaimmat puolet ja varmaan myös pahimmat. Haastattelin äitini serkkua ja hän sanoi olevansa hiljainen ja niin oli myös hänen isänsä: karjalaisia molemmat. Eli siis on olemassa hiljaisia karjalaisia. Äitinikin oli hiljainen, mutta ujouttaan. Onko minunkin hiljaisuuteni karjalaista ja räväkkyys sittenkin savolaista perimää.

Olenko ulkopuolinen - olen ja en. Elän yleensä aina täysillä siinä hetkessä, missä olen. Olen hetken lapsi, mutta kyllä joskus mietin itseäni ikään kuin ulkopuolinen. Ehkä olen siinä mielessä karjalainen, että pystytän kodin sinne missä asun. Ei voi liikaa kiintyä, sillä muutto tulee...

Menen tiistaina Kuopioon seminaariin. Odotan innolla ja jännityksellä. Kerron myöhemmin, kun kaikki on lopulta selvää, nyt vain odottelen...